Voittoja

Nyt on joulu tämän tytön osalta juhlittu. Vuoden päästä sitten uudestaan. Olo on helpottunut, niin niin helpottunut. Siitä, että selvisin tämän vaikean ajan yli. Kuivilla juopottelusta, kuivilla itsetuhoisuudesta. On jotain hyvää kerrottavaa, kun hoitotauko tammikuussa päättyy ja tapaamiset jälleen jatkuvat. Nyt yritän vain hengittää. Päivä ja tunti kerrallaan tämän vaikean olon läpi. Ei ole mitään hätää, selviän tästä kyllä. Olen selvinnyt aiemminkin, selviän tälläkin kertaa.

Sain laukun pakattua, mutta vielä pitäisi hieman siivota ennen matkalle lähtöä. Ettei tarvitse palata kaaoksen keskelle sotkuiseen kotiin. Lasken jo tunteja junan lähtöön. Tavallaan tunnen ehkä jopa hieman syyllisyyttäkin siitä, että haluan näin kovasti karata pois ihmisten ulottuvilta. Mutta mun oli tehtävä tämä; otettava aikalisä. En voi olla koko ajan tavoitettavissa tai auttaa muita piittaamatta siitä, millainen oma olo on.

Tänä vuonna sain joululahjaksi monta hyvää kirjaa, joista yksi on Miia Moision Toivon kirja masennuksesta. Aloitin sen lukemista eilen illalla, olen edennyt vasta muutaman sivun verran ja itkenyt jo liikaa. Kummallista, miten kauniisti ja lempeästi Miia osaa sanoittaa sitä, mistä masennuksessa oikeastaan onkaan kyse. Ehkä opin itsekin vielä jonain päivänä ymmärtämään. Vaikken ole paljoakaan ehtinyt lukea, niin voin kyllä jo tässä vaiheessa lämpimästi suositella Miian kirjaa. Varsinkin, jos olet itse masentunut ja toipumassa. Tai jos olet masentuneen läheinen. Tai ehkä ihan muuten vain aiheesta kiinnostunut esimerkiksi ammattisi puolesta. Siinä tapauksessa tämä kirja on kuin tehty just sulle.