Meillä on lähipiirissä syöpä. Ei omassa perheessä, mutta perhetutulla. En tiedä, mitä sanoa tai edes ajatella koko tilanteesta. Tai no, yhtään mistään muustakaan.
Tuntuu siltä, ettei huolilta saa rauhaa hetkeksikään. Kun onnistuu ratkaisemaan yhden pulman, toinen jo iskeytyy päin näköä. Oon tosi huonossa kunnossa, henkisesti ja fyysisesti. Unta on riittänyt, mutta kroppa on väsynyt.
Yksinkertaisesti, en jaksa tehdä yhtään mitään. Ensi kuun alussa on jälleen hoitokokous ja tässä kohtaa todella toivon, että sairaslomaa jatketaan. En siksi, että olisin laiska. Vaan siksi, etten kerta kaikkiaan ole työkykyinen vieläkään.
Oon aivan tiltissä. Paikat särkevät. Lenkillä tuli huono olo ja oksensin pururadan varteen. Ahdisti niin paljon, ettei kroppa enää lopulta kestänyt ollenkaan.
Tuntuu siltä, ettei huolilta saa rauhaa hetkeksikään. Kun onnistuu ratkaisemaan yhden pulman, toinen jo iskeytyy päin näköä. Oon tosi huonossa kunnossa, henkisesti ja fyysisesti. Unta on riittänyt, mutta kroppa on väsynyt.
Yksinkertaisesti, en jaksa tehdä yhtään mitään. Ensi kuun alussa on jälleen hoitokokous ja tässä kohtaa todella toivon, että sairaslomaa jatketaan. En siksi, että olisin laiska. Vaan siksi, etten kerta kaikkiaan ole työkykyinen vieläkään.
Oon aivan tiltissä. Paikat särkevät. Lenkillä tuli huono olo ja oksensin pururadan varteen. Ahdisti niin paljon, ettei kroppa enää lopulta kestänyt ollenkaan.
